auktoriteetin

Auktoriteetti on oikeutetun valta-aseman tai vaikutusvallan tila, jossa yksilö tai instituutio voi ohjata, määrätä tai päättää muiden toiminnasta. Sen perusta on legitiimiys: ihmiset ovat valmiita noudattamaan käskyjä ja päätöksiä, kun ne koetaan oikeutetuiksi. Auktoriteetti eroaa pelkästä vallasta siinä, että hyväksyntä ja luottamus ovat keskeisiä.

Weberilaisessa sosiologiassa auktoriteetti jaotellaan kolmeen ideaalityyppiin: perinteiseen, karismaattiseen ja rationaalis-legalistiseen auktoriteettiin. Perinteinen auktoriteetti perustuu historiaan ja tapakulttuuriin; valta siirtyy usein vanhojen käytäntöjen kautta. Karismaattinen auktoriteetti perustuu johtajan henkilökohtaiseen karismaan ja seuraajien luottamukseen, usein kriisitilanteissa. Rationaalinen-legalistinen auktoriteetti rakentuu lakeihin, sääntöihin ja virkatehtäviin; valta määräytyy virka-aseman ja byrokratian kautta.

Auktoriteetin legitimiteetti voi juontua näistä lähteistä sekä organisatorisesta luotettavuudesta ja asiantuntemuksesta. Auktoriteetti ilmenee hallinnossa, päätöksenteossa ja ohjauksessa sekä yhteisöissä että valtioissa ja yrityksissä.

Käyttökonteksteja ovat hallinto, oikeuslaitos, uskonnollinen elämä sekä erikoisalojen ja organisaatioiden johtaminen. Auktoriteetin hyväksyminen riippuu legitiimiydestä, läpinäkyvyydestä ja tulosten luotettavuudesta; väärin käytettynä se voi synnyttää vastarintaa ja desentimenttiä.