luotettavuudesta

Luotettavuudesta käytetään yleisesti kuvaamaan sitä, miten ennakoitavasti, johdonmukaisesti ja oikeellisesti jokin voi toimia tai tarjota tietoa. Se on keskeinen käsite sekä tiedon laadun että järjestelmien ja ihmisten suorituskyvyn arvioinnissa. Luotettavuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa päätökset perustuvat mittauksiin, lähteiden uskottavuuteen tai tuotteen toimivuuteen.

Erilaisia luotettavuuden ulottuvuuksia on useita. Tiedon luotettavuudessa kyse on lähteen pätevyydestä, ajantasaisuudesta ja tarkkuudesta. Mittauksissa ja teknisissä järjestelmissä luotettavuus tarkoittaa toistettavuutta ja virheiden minimointia. Sosiaalisessa ja organisatorisessa kontekstissa luotettavuutta arvioidaan ihmisten ja instituutioiden johdonmukaisuuden sekä vastuullisuuden perusteella.

Mikäli luotettavuutta halutaan mitata, käytetään erilaisia menetelmiä. Toistettavuus vaihtelee mittauksia tehtäessä; sisäisen konsistenssin arviointiin käytetään esimerkiksi Cronbachin alfa -koe; välinen luotettavuus (inter-rater reliability) huomioi eri mittaajien samansävyisyyden. Tiedon luotettavuutta arvioidaan lisäksi lähdekritiikillä, perusteiden vahvuudella ja kiistojen selvittämisellä.

Luotettavuudella on monia käytännön vaikutuksia. Tieteellisessä tutkimuksessa se mahdollistaa tulosten toistettavuuden; suunnittelussa se vaikuttaa turvallisuuteen ja kustannuksiin; tietojärjestelmissä luotettavuus parantaa käytettävyyttä ja vähentää riskejä. Elämäntilanteissa luotettavat tiedot ja luotettavat toimijat lisäävät luottamusta ja vähentävät epävarmuutta.

Luotettavuuteen liittyy kuitenkin rajoituksia. Luotettavuus ei välttämättä tarkoita totuutta tai oikeellisuutta; se on kontekstisidonnainen ja riippuu mittausmenetelmistä sekä tilanteesta. Lisäksi systemaattiset virheet ja väitteiden yleistäminen voivat heikentää luotettavuutta.