auktoriteetti

Auktoriteetti tarkoittaa yksilön tai organisaation oikeutta antaa käskyjä, tehdä päätöksiä ja odottaa niiden noudattamista. Auktoriteetti perustuu legitiimiyteen, luottamukseen sekä institutionaalisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin, kuten laillisuuteen, asiantuntemukseen ja tapakulttuuriin. Etymologisesti sana juontuu latinan auctoritas-merkityksestä; suomen kielessä sitä käytetään sekä vallan oikeutukseen että määräysvaltaan liittyvään asemaan.

Teoreettisesti auktoriteetti voidaan jäsentää usein Weberin mukaan kolmella ideaalilla tyypillä: perinteinen, karismaattinen ja laillisesti-rationaalinen auktoriteetti. Perinteinen perustuu historiaan ja tapoihin; karismaattinen johtajaan henkilökohtainen vaikutus; laillisesti-rationaalinen järjestelmän sääntöihin ja virkavaltaan. Legitimaatio syntyy näiden pohjalta: luotettavuus, oikeus ja moraali.

Auktoriteetin toiminta ilmenee hallinnossa, organisaatioissa ja yhteisöissä, joissa päätökset tehdään ja valtuudet toteutetaan. Keskeistä on suostumus ja kohtuullinen peruste: auktoriteetti oletetaan legitiimiksi, kun sen perusteet ovat ymmärrettävissä ja sen käyttöönotto nähdään oikeutettuna. Auktoriteetti mahdollistaa tehokkaan toiminnan sekä asettaa vastuun ja tilivelvollisuuden reitit.

Nykyaikaiset yhteiskunnat kohtaavat haasteita auktoriteetin legitimaatiosta ja rajoista. Demokratioissa auktoriteetti on sidoksissa lainsäädäntöön, perustuslakeihin ja oikeuslaitokseen sekä kansalaisyhteiskunnan valvontaan; autoritaarisissa järjestelmissä valta voi olla keskittynyttä ja julkinen valvonta heikkoa. Informaation ja teknologian aikakaudella perinteisten auktoriteetin perusteiden legitimiteetti voi joutua jatkuvaan arvioon.