kieliopillinen

Kieliopillinen on suomen kielen adjektiivi, jolla tarkoitetaan liittyvää kielioppiin eli kielioppiin perustuvia sääntöjä, rakenteita ja ilmaisumuotoja. Sillä voidaan viitata sekä yleiseen grammattisuuteen että yksittäisten lauseiden tai morfo-syntaktisten muotojen oikeellisuuteen. Käytössä korostuu usein tarkastelu siitä, täyttyvätkö lauseet kieliopin vaatimukset.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista kielioppi, joka tarkoittaa kieliopin sääntöjärjestelmää, sekä -llinen-päätteestä, jolla ilmaisataan "pertaining to" eli “kieleen liittyvä”. Käännösvastineena englannissa käytetään yleisesti termiä grammatical.

Käyttöala ja merkitys ovat laajat: kieliopillista voidaan puhua sekä yleisestä kieliopin järjestelmästä että yksittäisten ilmauksien oikeellisuudesta. Esimerkiksi lause “Minä syön omenani” voi olla kieliopillisesti oikein suomen sääntöjen mukaan, kun taas jokin virheellinen muoto voidaan luonnehtia kieliopilliseksi virheeksi. Lisäksi termiä käytetään kuvaamaan kieliopillista analyysia, kielioppisääntöjä tai -tutkimusta (kieliopillinen tarkastelu, kieliopillinen järjestelmä).

Käytännössä kieliopillinen erotus erottuu semanttisista (merkitys) ja morfologis-syntaktisista (rakenteet) käsitteistä, vaikka ne vaikuttavat toisiinsa. Kieliopillista ohjaustapaa sovelletaan sekä opetuksessa että kielitieteessä, ja se on keskeinen osa arviointia ja korjaamista kieliasioissa.