rasvasolujen

Rasvasolut (adiposyyttiset solut) ovat rasvakudoksen perussoluja, joiden päätehtävä on energian varastointi triglycerideinä sekä endokriininen säätely. Ne sijaitsevat sekä subkutaanisessa että viskeraalisessa rasvakudoksessa ja muodostavat kehon suurimman energiavaraston.

Rasvasolut jaotellaan pääasiassa kolmeen tyyppiin: valkoisiin rasvasoluihin (white adipose tissue, WAT), ruskeisiin rasvasoluihin (brown adipose tissue, BAT) sekä beigen/brite adiposyyttien alaryhmiin. WAT varastoi energiaa ja erittää adipokineja kuten leptiinia ja adiponektiinia sekä resistiinia, jotka vaikuttavat ruokahaluun, aineenvaihduntaan ja insuliiniherkkyyteen. BAT sisältää runsaasti mitokondrioita ja UCP1-proteiineja, mikä mahdollistaa lämmöntuotannon termogeneesissä. Beiget adiposyyttiset solut voivat muuntua osittain valkoisten rasvasolujen kaltaisiksi ja aktivoituaan muistuttavat BAT:ta termogeneettisesti kylmäaltistuksen tai muun stimulaation seurauksena.

Rasvasolujen kehitys, adipogeneesi, alkaa mesenkimaalisten kantasolujen erilaistumisesta. Tämän prosessin keskeisiä säätelijöitä ovat transkriptiotekijät PPARγ ja C/EBPα. Lipogeneesi ja lipolyysi ovat solujen päätoimintoja: lipogeneesissä syntetisoidaan triglyseridejä, lipolyysissä ne hajotetaan vapaiksi rasvahapoiksi ja glyseroliksi verenkiertoon.

Rasvasolut ovat myös endokriinisiä soluryhmiä, jotka erittävät adipokineja. Leptiin ja adiponektiini vaikuttavat energiatasapainoon, immunoregulaatioon sekä insuliiniherkkyyteen. Viskeraalinen rasva liittyy usein suurempaan metabolisen riskin tasoon kuin subkutaaninen rasva, ja rasvakudoksen tulehdus voi osaltaan edistää insuliiniresistenssiä.

Kliinisessä kontekstissa rasvasolujen määrä ja jakautuminen vaikuttavat terveyteen. Liiallinen viskeraalinen rasva ja rasvan soluvauriot liittyvät liikalihavuuteen, metabooliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. Toisaalta BAT- ja beigen aktiivisuuden lisääminen on tutkittu potentiaalisena keinoina lisätä energiankulutusta ja parantaa insuliiniherkkyyttä.