lipolyysissä

Lipolyysi on rasvahappojen ja glyserolin vapautuminen triglyserideistä, joita varastoidaan adiposyyteissä. Tämä prosessi mahdollistaa seepiasenergian saamisen silloin, kun glukoinit ja muut energialähteet ovat vähissä, esimerkiksi paaston tai liikunnan aikana. Lipolyysin tilasta käytetään usein ilmaisua lipolyysiin liittyvä metaboliikka, eli lipolyysiä voidaan tarkastella tilassa “lipolyysissä”.

Mekanismi etenee kolmessa päävaiheessa. Ensin adiposyytti lipasea adipose triglyceride lipase (ATGL) aktivoimalla pilkkoo triglyserridin diacylglyceroliksi. Seuraavaksi diacylglycerol lipasi (HSL) muuttaa diacylglycerolin monoacylkerylko lipolyysin viimeisessä vaiheessa monoacylglycerol lipaasin (MGL) vaikutuksesta glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi. Glyseroli vapautuu verenkiertoon ja maksalle sekä maksasta glyserolin käyttöön glukoneogeneesin lähteenä; vapaat rasvahapot kuljetetaan plasman albumiinilla kudoksiin energian lähteeksi.

Säätely perustuu hormonittaviin signaalireitteihin. Beta-adrenergiset stimulaatiot (esim. adrenaliini) aktivoivat adenilyylikypylä- sykliä, cAMP:ta ja proteiinikinaasi A:ta (PKA), jolloin lipolyysia edistävät lipaasien fosforylaatio ja aktiivisuuden lisääntyminen. Insuliini inhiboi lipolyysiä vähentämällä cAMP-tasoja ja estämällä lipaasien aktivoitumista. Muut tekijät, kuten glukokortikoidit ja kasvu hormone, voivat lisätä lipolyysiä. Lipolyysi on erityisen aktiivista rasvakudoksessa, mutta tapahtuu myös maksassa ja muissa kudoksissa energiavarannot käytettäessä.

Ilmiön merkitys terveydelle liittyy energiatasapainoon; liiallinen lipolyysi voi edistää plasman vapaan rasvahapon nousua ja rasvan kertymistä maksaan tai lihaksiin sekä lisätä insuliiniresistenssiä. Lipolyysin häiriöt ovat yhteydessä lipodystrofiaan, liikalihavuuteen ja metabolisiin sairauksiin kuten NAFLD:hen. Lipolyysin mittaus perustuu usein plasma-glyserolin ja vapaiden rasvahappojen pitoisuuksiin.