polymeerimateriaalille

Polymeerimateriaali tarkoittaa ainetta, jonka rakennusosa on pitkäketjuinen makromolekyyli muodostuva toistuvista yksiköistä (monomeereista). Näihin kuuluvat sekä luonnolliset polymeerit että synteettiset polymeerit sekä niistä valmistetut komposiitit, kalvot ja päällysteet. Polymeerimateriaaleja voidaan luokitella sen mukaan, miten ne käyttäytyvät lämmön ja kuormituksen alla: termoplastiset polymeerit, elastomeeriset polymeerit ja kestomuoviset polymeerit.

Ominaisuuksiin vaikuttavat moolimassa ja jakauma, molekyylin järjestäytyneisyys sekä lineaarinen, haarautunut tai ristisidoksellinen rakenne. Kristallisen osuuden ja amorfisuuden vaihtelu määrittelee lämmönkestävyyden, kovuuden sekä läpinäkyvyyden ja muovattavuuden.

Polymeerit syntyvät polymeroinnilla: additiopolymeroinnilla tai kondensaatiopolymeroinnilla. Rakenteen lisäksi ominaisuuksia ohjaavat taktisuus (isotaktinen, syndotaktinen, ataktinen), molekyylipituus ja lisäaineet kuten stabilointi- ja UV-suoja-aineet, pigmentit sekä täyteaineet. Prosessoinnissa käytetään muun muassa ruiskuvalua, suulakepuristusta, kalenderointia sekä kalanterointia ja 3D-tulostusta.

Sovelluksia ovat pakkaukset, rakennus- ja rakennustuotteet, auto- ja elektroniikkateollisuus sekä lääketiede sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuus.

Ympäristö ja kestävyys: kierrätys ja kierrätyksen haasteet, mikro- ja nanomuovit sekä biohajoavat ja biopohjaiset polymeerit. Elinkaariarviointi sekä uusiutuvien raaka-aineiden tutkimus ovat keskeisiä kestävyyden edistämisessä.

Standardointi ja turvallisuus: polymeerimateriaaleja koskevat testaus- ja laatusstandardit, kuten ISO- ja ASTM-standardeja. Tutkimus ja teollisuus seuraavat sääntelyä sekä ympäristövaikutuksia.

---