uusiutuvien

Uusiutuvien energialähteiden käsite viittaa energianlähteisiin, jotka uusiutuvat luonnostaan lyhyessä ajassa ja ovat käytettävissä pitkällä aikavälillä ilman ehtymistä. Suomen kielessä 'uusiutuvien' on genetiivi monikkomuoto sanasta uusiutuva, ja sitä käytetään yhdessä sanan energialähteet kanssa esimerkiksi puhuttaessa uusiutuvien energialähteiden osuudesta sähköntuotannosta.

Tyypillisiä uusiutuvia energialähteitä ovat aurinkoenergia, tuulienergia, vesivoima, bioenergia sekä geoterminen energia. Joissakin yhteyksissä mukaan luetaan myös meren energiaa, kuten aaltoenergia ja vuorovesienergia. Nämä lähteet tarjoavat pääosin vähäpäästöistä energiaa ja voivat olla kotimaisia.

Uusiutuvien energialähteiden rooli energiantuotannossa on keskeinen ilmastonmuutoksen hillinnässä ja energian omavaraisuudessa, sillä ne vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tekniset ratkaisut ovat kehittyneet ja kustannukset pienentyneet, mikä on lisännyt näiden lähteiden käyttöönottoa.

Haasteita ovat tuotannon vaihtelu ja epävarmuus, mikä vaikuttaa verkon vakauteen ja varastointitarpeisiin. Lisäksi on otettava huomioon ympäristövaikutukset sekä maiseman, vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden huomiointi sekä maankäytön vaikutukset.

Monet maat, mukaan lukien Euroopan unioni ja Suomi, tähtäävät uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseen kohti hiilineutraalia taloutta. Tuki, lainsäädäntö ja investoinnit ohjaavat tutkimusta sekä laajentumista energiajärjestelmiin.