pigmentit

Pigmentit ovat aineita, jotka antavat materiaaleille väriä. Ne ovat kiinteitä hiukkasia, jotka absorboivat valon osa-alueita ja heijastavat muita. Pigmentit voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia sekä luonnollisia että synteettisiä.

Epäorgaaniset pigmentit koostuvat usein mineraaleista, kuten rautaoksidista (punainen, ruskea), titanivalkoisesta sekä koboltin ja kromin sisältävistä pigmenteistä. Orgaaniset pigmentit syntetisoidaan kemiallisesti ja ne sisältävät pitkiä hiilivetyketjuja sekä erityisiä väriaineita, kuten phthalocyanineja (sininen/vihreä) ja quinacridoneja (magenta). Synteettiset pigmentit ovat yleisesti käytössä niiden vakauden ja laajan värikirjon vuoksi.

Pigmenttien ja väriaineiden keskeinen ero on se, että pigmentit muodostavat kiinteän hiukkasvaiheen eikä liukene materiaaliin. Tämä antaa peittävyyden, läpikuultavuuden sekä paremman valonkeston ja kemiallisen kestävyyden kuin liukenevat väriaineet.

Käyttökohteet ovat moninaiset: taide ja maalaus, muovit, painaminen, kosmetiikka ja elintarvikkeet sekä tekstiilit. Pigmenttien valintaan vaikuttavat peittävyys, sävy, kirkkaus, valo- ja UV-kesto sekä sideaineen kanssa yhteensopivuus.

Biologisessa kontekstissa pigmentit tuottavat väriä soluissa ja kudoksissa: klorofylli vihreä kasveissa fotosynteesissä, melaniini ihossa ja hiuksissa, hemoglobiini punainen veren hemissä, karotenoideja oransseina ja keltaisina.

Historia ja kehitys: pigmenttejä on käytetty jo esihistoriallisista ajoista lähtien; 1800-luvulla kehitettiin lukuisia synteettisiä pigmenttejä, mikä laajensi värien saatavuutta ja sovelluksia teollisuudessa ja taiteessa.