phytoestrogeenit

Phytoestrogeenit ovat kasveista peräisin olevia yhdisteitä, joilla on estrogeenin kaltainen toiminta ja jotka voivat sitoutua estrogeenireseptoreihin (ERα ja ERβ). Ne eivät ole steroidisia hormoneja, vaan ne toimivat usein rasite-elimistössä selektiivisinä estrogeenireseptorin modulaattoreina (SERM-tyyppisesti), joiden vaikutukset vaihtelevat kudoksittain.

Pääluokat ovat isoflavonit, lignaanit ja coumestanit. Isoflavonoideja ovat erityisesti soijatuotteissa (daidzeini, genisteini, glyciteini). Lignaanit (esim. enterolaktaani ja enterodioli) syntetisoituvat rakenteeltaan lignaaninista kasvien kuitu‑ ja öljykasveista kuten pellavasta, rukiista ja vehnästä ja niiden kautta intiimiytyvät gut microbiotan toimesta enterolignaaniksi. Coumestanit, kuten coumestrol, esiintyvät muun muassa apilassa ja punapajuissa. Stilbenoidit kuten resveratroli ovat yleisemmin löydettyjä viinirypäleistä ja punaviinistä.

Toimintaperiaate perustuu sitoutumiseen estrogeenireseptoreihin, mutta niillä on alhaisempi affiniteetti verrattuna kehon omiin estrogeeneihin. Kudostekohtaiset vaikutukset voivat olla erisuuntaisia: joissakin kudoksissa ne voivat toimia estrogeenien tavoin, toisissa antestrogeeneina. Tämä tekee phytoestrogeeneistä mittauskelpoisia vaikutuksia ikä- ja hormonisuhteisiin liittyvissä teemoissa.

Ravinnon lähteet ja saanti vaihtelevat. Soija ja soijatuotteet ovat suurimpia isoflavonien olemassa olevia lähteitä, kun taas pellavansiemenet sekä kokojyvät tuottavat lignaania. Keskimääräinen länsimainen saanti on alhaisempi kuin joissain Aasian kulttuureissa, joissa soijan käyttö on yleisempää. Lisäksi yksilölliset eroavaisuudet, kuten suoliston mikrobiston koostumus, vaikuttavat aineiden metabolisaatioon.

Tutkimus antaa sekä mahdollisia hyötyjä kuten vasomotoristen oireiden lievitys ja luuston terveyden tukeminen että rajoituksia koskien hormonaalisiin hoitoihin liittyviä interaktioita ja mahdollisia vaikutuksia hormonisensitiivisiin syöpiin. Yleisesti phytoestrogeenit ovat turvallisia yleisellä ruokavalion tasolla, mutta suurina määrinä ei suositella käyttää korvaavina lääketieteellisinä hoitoina.