mittausasteikkoihin

Mittausasteikot ovat tilastotieteessä käytettyjä luokitusmenetelmiä, joiden perusteella muuttujat mitataan ja tulkitaan. Keskeisimmät mittausasteikot ovat nominaalinen, ordinaalinen, intervalli-asteikko sekä suhde-asteikko. Ne määrittelevät, millaisia tilastoja ja analyysejä voidaan soveltaa kuhunkin muuttujan luokkaan.

Nominaalinen mittausasteikko jakaa muuttujat luokkiin ilman järjestystä tai etäisyyksiä. Esimerkkejä ovat sukupuoli, veriryhmä tai maantieteellinen alue. Sallitut tilastolliset toimenpiteet rajoittuvat frekvenssien laskemiseen sekä moodin ja jakauman kuvaamiseen; aritmeettisia operaatioita kuten erotuksia tai keskiarvoja ei yleensä tulkita mielekkäästi.

Ordinaalinen mittausasteikko mahdollistaa luokkien järjestyksen, mutta etäisyyksiä luokkien välillä ei ole mielekästä tulkita. Esimerkkejä ovat arvosanat, tyytyväisyysasteikot tai palvelun laadun luokitukset. Tilastollisesti voidaan käyttää mediaania, moodia sekä kvantileja ja järjestettyjä tilastoja; etäisyydet eivät ole tasaisesti mitattavissa.

Intervalli-asteikolla on sekä järjestys että tasaiset välimatkat, mutta nollakohta ei ole todellinen nollakohta. Esimerkkejä ovat lämpötilat Celsius- ja Fahrenheit-asteikoilla. Sallitut tilastot mukaan lukien keskiarvo, hajonta ja korrelaatiot; erot voivat olla tulkittavissa, mutta suhdeluvut eivät.

Suhde-asteikkoon kuuluvat muuttujat, joissa on sekä tasaiset etäisyydet että todellinen nollakohta. Esimerkkejä ovat pituus, massa, aika ja tulot. Tilastollisesti voidaan käyttää koko kirjo; voidaan laskea suhdelukuja, kertoa ja jakaa arvoja.

Mittausasteikon valinta vaikuttaa käytettävissä oleviin tilastollisiin menetelmiin ja tulkintoihin. Oikea asteikon tunnistaminen parantaa mittausten luotettavuutta ja johtopäätösten pätevyyttä. Tutkijan on huomioitava, että joissakin tapauksissa ordinaalista dataa saatetaan käsitellä kuin intervallitasoisena, mutta tämän tekee tulkinnasta riippuvaisen.