lämpölähteistä

Lämpölähteet ovat järjestelmiä tai kappaleita, jotka luovuttavat lämpöenergiaa toiselle kappaleelle tai ympäristölle. Lämmönlähteen tulee olla suuremmassa lämpötilassa kuin kohde, jolle lämpöä siirretään; tällöin lämpö siirtyy spontaanisti kohti alhaisemman lämpötilan tilaa. Termiä käytetään sekä luonnollisista että teknisistä ratkaisuista energiatuotannon ja lämmityksen yhteydessä.

Lämpölähteet voidaan luokitella useilla perusteilla. Polttoaineisiin perustuvat lähteet tuottavat lämpöä palamisesta, esimerkiksi fossiiliset polttoaineet kuten hiili, öljy ja maakaasu. Ydinenergia tuottaa lämpöä ydinreaktioissa. Uusiutuvat vaihtoehdot kuten geoterminen energia, aurinkolämpö sekä biomassahöyvitys voivat tarjota pitkäaikaisia ja päästövähemmän kuormittavia ratkaisuja. Teollisuuden prosesseista ja jätteen energiasta voidaan kerätä hukkalämpöä, jota hyödynnetään uusissa järjestelmissä. Sähköiset lämmittimet ja lämpöpumput muodostavat sähköenergiaa hyödyntäviä tapoja tuottaa tai siirtää lämpöä: lämpöpumpuilla voidaan siirtää lämpöä matalalämpötilaisista ympäristöistä rakennukseen tai prosesseihin, ja COP-luku kuvaa tämän järjestelmän tehokkuutta.

Käyttökohteina ovat kotitalouksien tilojen lämmitys, lämpötilien ylläpito teollisuudessa sekä prosessilämpö. Ympäristövaikutukset riippuvat lähteen elinkaaren aikaisista päästöistä sekä energiatehokkuudesta; kestävillä ratkaisuilla korostuvat uusiutuvat lähteet ja hukkalämpöjen kierrätys. Lämpölähteiden valinnalla on keskeinen rooli energiajärjestelmän päästö- ja kustannustehokkuudessa.