hukkalämpöjen

Hukkalämpöjen viittaa energian muotoon, joka vapautuu prosessin sivutuotteena, mutta jota ei hyödynnetä tai jota ei voida hyödyntää tehokkaasti. Se on peräisin monenlaisista lähteistä, kuten teollisista prosesseista, liikenteestä, rakennuksista ja jopa luonnollisista ilmiöistä. Hukkalämmön tunnistaminen ja sen talteenotto ovat keskeisiä teemoja energiatehokkuuden parantamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä.

Teollisissa laitoksissa hukkalämpöä voi syntyä esimerkiksi savukaasuista, jäähdytysvesistä tai pakoputkista. Nämä lämpövirrat, jotka muuten vain karkaisivat ilmakehään, voitaisiin teoriassa kerätä ja käyttää esimerkiksi lämmitykseen, sähköntuotantoon tai muihin teollisiin prosesseihin. Rakennuksissa hukkalämpöä syntyy esimerkiksi ihmisten toiminnasta, laitteista ja valaistuksesta. Tämän hukkalämmön hyödyntäminen voi pienentää rakennusten lämmitystarvetta ja parantaa niiden energiatehokkuutta.

Hukkalämmön talteenottoon ja hyödyntämiseen käytettäviä teknologioita ovat muun muassa lämmönvaihtimet, lämpöpumput, orgaaniset Rankine-syklit (ORC) ja erilaiset termoelektriset generaattorit. Teknologian valinta riippuu hukkalämmön lämpötilasta, määrästä ja käytettävissä olevista hyödyntämismahdollisuuksista. Hukkalämmön tehokas hyödyntäminen ei ainoastaan vähennä fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä, vaan voi myös tuoda merkittäviä taloudellisia säästöjä energiavirtojen uudelleenkäytön ansiosta.