sivutuotteena

Sivutuotteena on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan tuotannossa tai prosessissa syntyvää toissijaista tuotetta tai jätettä, jota ei ole tarkoitettu ensisijaiseksi lopputuotteeksi. Se tarkoittaa, että jokin materiaali tai energia syntyy pääprosessin ohella ja voi olla hyödyntämiskelpoista.

Termi on yleinen teknisissä ja taloudellisissa teksteissä sekä ympäristö- ja kiertotalouteen liittyvissä yhteyksissä. Sanaa käytetään esimerkiksi lauseissa kuten "päätuotteen ohella sivutuotteena syntyy..." tai "sivutuotteena käytetty materiaali" kuvattaessa toissijaista tulosta. Sivutuotteita voi syntyä monessa muodossa: nestemäisenä, kiinteänä tai kaasuna, ja niillä voi olla sekä arvokasta hyötyä että jätteenä käsiteltävää sisältöä.

Esimerkkejä käyttökonteista ovat: energiateollisuudessa sivutuotteena voidaan tuottaa lämpöenergia tai biokaasua. Elintarviketeollisuudessa sivutuotteena syntyneitä jäännöksiä voidaan kierrättää rehuksi, jalostaa raaka-aineiksi uusissa tuotteissa tai käyttää biohajoavina materiaaleina. Maataloudessa sivutuotteena syntyvät tähteet voivat toimia lannoitteina tai biopohjaisina materiaaleina.

Sivutuotteiden hallintaan vaikuttavat lainsäädäntö, laatuvaatimukset ja turvallisuusarvioinnit. Kiertotalouden kontekstissa sivutuotteiden arvoa pyritään maksimoimaan aina, kun niiden hyödyntäminen on taloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevää.