Hukkalämmön

Hukkalämpö on lämpöenergiaa, joka syntyy tuotanto- tai käyttöprosesseissa, mutta jää yleensä hyödyntämättä ja päätyy ympäristöön. Termiä käytetään yleisesti energiatehokkuuden ja kiertotalouden yhteyksissä. Hukkalämmön genetiivimuotoa “hukkalämmön” käytetään esimerkiksi ilmauksissa hukkalämmön talteenotto tai hukkalämmön hyödyntäminen.

Hukkalämpöä syntyy monissa toimialoissa, kuten teollisuudessa, energiantuotannossa, datakeskuksissa sekä liikenteessä ja jäähdytystarpeissa. Lämpötilat vaihtelevat korkeista, kuten 80–200 °C tai enemmän, sekä matalista, esimerkiksi 20–60 °C. Korkeampilämpötilainen hukkalämpö voidaan hyödyntää suoraan lämmitykseen tai prosessilämmön tuotantoon. Matala- tai keskimatala lämpötilan hukkalämpö vaatii lisätekniikkaa, kuten lämpöpumppuja tai ORC-sovelluksia (orgaanisen Rankine-kierron järjestelmät), sekä mahdollisesti lämpöenergian varastointia.

Teknologia ja ratkaisut hukkalämmön hyödyntämisessä ovat monipuolisia. Yleisimmät ratkaisut ovat lämmönvaihtimet ja lämmönsiirtimet sekä yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon CHP-järjestelmät. Korkean lämpötilan hukkalämpö soveltuu usein suoraan lämmitykseen, kun taas matala- tai keskimatala lämpötilan hukkalämpö edellyttää lämpöpumppuja tai ORC-kiertoa. Lisäksi hukkalämpöä voidaan käyttää absorptiojäähdytykseen, lämpövarastointiin sekä kaukolämpöverkoistojen kautta tapahtuvaan jakeluun.

Hyöty ja haasteet kulkevat käsi kädessä. Hukkalämmön talteenotto parantaa energiatehokkuutta, vähentää polttoaineiden tarvetta, pienentää päästöjä ja voi tuottaa taloudellista arvoa pitkällä aikavälillä. Toteutukseen liittyy kuitenkin alkuinvestointeja, teknisiä integraatiohaasteita sekä lämpötilavaatimuksista ja verkkoyhteyksistä johtuvia rajoitteita. Säädökset, standardit ja verkostojen kehittäminen vaikuttavat myös mahdollisuuksiin.