lämpövarastointiin

Lämpövarastointi tarkoittaa energian varastointia siten, että lämpöenergiaa voidaan käyttää myöhemmin. Sen tarkoituksena on tasoittaa energiantuotannon vaihteluita, lisätä uusiutuvan energian hyödyntämistä ja parantaa lämmitys- sekä jäähdytysjärjestelmien kokonaistehokkuutta. Varastointia voidaan hyödyntää sekä diurnaalisesti että kausiluonteisesti.

Varastointimuotoja ovat sensitiivinen lämpövarastointi, latenttilämpövarastointi sekä kemiallinen lämpövarastointi. Sensitiivinen varastointi perustuu materiaalin lämpökapasiteettiin, ja yleisiä mediaaleja ovat vesi, kivet ja betoni. Latenttilämpövarastointi (vaihemuutosvarastointi, PCM) varastoi energiaa faasimuutoksen kautta. Kemiallinen lämpövarastointi perustuu kemiallisiin reaktioihin, joissa energia sitoutuu ja vapautuu takaisin; sitä käytetään erityisesti kausivarastointiin ja pitkän aikavälin tallennukseen.

Sovelluksia ovat kaukolämpöverkot, rakennusten lämpövarastot sekä teolliset prosessit. Esimerkkeinä ovat aurinkolämpöratkaisujen kanssa toimivat varastot, lämpötilavaihteluja tasaavat säiliöt sekä suuret kausivarastointijärjestelmät. Varastointi voi olla diurnaalista, jolloin energiaa kerätään ja vapaataan saman päivän aikana, tai kausiluonteista, jolloin energiaa kerätään pitkäksi ajaksi.

Hyödyt liittyvät huippukulutuksen vähentämiseen, uusiutuvaenergian käytön lisäämiseen sekä energiatehokkuuden paranemiseen. Haasteina ovat alkuinvestoinnit, lämpöhäviöt, säiliötilan tarve ja materiaalien kustannukset sekä järjestelmän suunnittelun ja kontrollin monimutkaisuus. Suunnittelussa korostuvat hyvä eristys, tehokkaat lämpösiirtoreitit ja turvallisuudesta huolehtiminen.