absorptiojäähdytykseen

Absorptiojäähdytys on kylmätekniikan menetelmä, jossa jäähdytysenergia tuotetaan käyttämällä lämmönsyöttöä rekirroinnin ajaksi. Järjestelmässä jäähdytysneste (yleensä vesivääri) ja absorbentti muodostavat liuoksen, joka kiertää kiertovirtuaalissa. Kaksivaiheisesti käytetyissä järjestelmissä hyödyntävät yleisimmät parit ovat vesiväri–Litiumbromidi (LiBr) ja ammoniakki–vettä. Vesijäähdytyslietta käytettäessä vesi on sekä jäähdytysneste että höyrystin, kun taas ammoniakki voidaan käyttää kahden liuoksen kanssa pienemmissä tai matalissa lämpötiloissa.

Periaate perustuu viilennyksen ja haihduttamisen kytkentään neljässä päävaiheessa. Haihduttimessa matalapaineessa jäähdytysneste höyrystyy ja samalla jäähdyttää tilan tai prosessin. Höyrystynyt jäähdytysneste palautuu absorboijaan, jossa se imeytyy absorbenttiin ja vapauttaa lämpöä ulos. Absorptioon soveltuva liuos kierrättää syötteen kautta kohti generaattoria, jossa kuumennettaessa jäähdytysneste erottuu absorbentista. Erotettu neste kulkee kondektorin kautta tiivistymään, jolloin neste palautuu takaisin haihduttimeen. Sähköinen pumppu tai mäntä liikuttaa kiertoa.

Käyttöedut ja rajoitteet: absorptiojäähdytys voi hyödyntää hukka- tai aurinkoenergiaa, sekä operoida hiljaisesti ja ilman suurempia liikkuvia osia. Haittoja ovat yleensä alhaisempi COP verrattuna kompressorijäähdytykseen, suurempi tilantarve ja herkkyys liuoslaimennukseen sekä korroosio- ja turvallisuuskysymykset erityisesti ammoniakkiin perustuvissa järjestelmissä. Sovelluksia ovat suurten rakennusten tilajäähdytys, teolliset prosessijäähdytykset sekä energiantuotannon yhteydessä hyödynnetty hukkaenergia.