energiatehokkuudesta

Energiatehokkuudesta on kyse siitä, miten energian käyttö suhteutetaan saavutettaviin palveluihin tai tuloksiin. Tehokkuus tarkoittaa, että sama palvelu tai tuotanto voidaan toteuttaa pienemmällä energiamäärällä tai paremmilla teknisillä ratkaisuilla. Energiatehokkuus edistää taloudellista säästöä, vähentää ympäristövaikutuksia ja tukee energiaomavaraisuutta sekä energian hintojen vakautta.

Energiatehokkuutta voidaan parantaa monilla tasoilla. Rakennuksissa se näkyy paremmassa lämmöneristyksessä, ilmanvuotokohtien vähentämisessä, energiatehokkaassa ilmanvaihdossa ja älykkäissä ohjausjärjestelmissä. Teollisuudessa tehostaminen tarkoittaa prosessien optimointia, lämpövoiman hyödyntämistä ja menetelmämuutoksia, jotka kuluttavat vähemmän energiaa tuotettavaa tulosta kohti. Liikenteessä keskeistä on polttoaineenkulutuksen vähentäminen sekä siirtyminen sähkö- ja biopolttoaineisiin. Kotitalouksien laitteissa energiatehokkuus toteutuu energialuokituksilla ja paremmilla laitteilla.

Poliittinen kehikko perustuu sekä kansainvälisiin että kansallisiin tavoitteisiin. EU:n energiatehokkuusdirektiivit ohjaavat jäsenmaita energiansäästötoimissa, energiatehokkuusvaatimuksissa ja energialuokituksissa. Suomi toteuttaa näitä periaatteita muun muassa rakennusten energiatehokkuus- ja energiatehokkuusohjelmilla, energiatodistuksilla rakennuksille sekä energialuokituksilla kotitalous- ja suurelle teollisuudelle. Energiatehokkuus mitataan yleisesti loppukäytön ja primäärienergian suhteilla sekä energiaintensiteetillä, ja sitä seurataan muun muassa energian loppukulutuksessa, päästövähennyksissä sekä investointien takaisinmaksuajoissa.

Energiatehokkuus on jatkuva prosessi, jonka tavoitteena on pienentää energian kokonaiskysyntää ilman palvelun tai tuotannon laadun heikkenemistä.