Energiatehokkuutta

Energiatehokkuus tarkoittaa keinoja ja toimia, joiden avulla energiaa käytetään vähemmän samalla palvelun tai tuotteen laatu, määrä tai toiminnallisuus säilyvät. Se kattaa sekä tekniset ratkaisut että toimintatapojen muutokset, joissa energian käyttö vaikuttaa mahdollisimman vähän.

Energiatehokkuudella on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, energian toimitusvarmuudessa sekä kustannussäästöissä. Se voi vähentää sekä kotitalouksien että yritysten energiankulutusta, pienentää riippuvuutta energiatuotannosta ja nopeuttaa vihreän talouden siirtymää.

Keskeisiä alueita ovat rakennukset, teollisuus sekä liikenne. Rakennuksissa energiatehokkuuteen vaikuttavat eristys, ilmanvaihto, ikkunat sekä lämmitys- ja jäähdytysratkaisut, kuten lämpöpumput. Teollisuudessa huomioitavaa ovat tehokkaat moottorit, lämmön talteenotto ja prosessien optimointi. Liikenteessä keskeisiä keinoja ovat polttoaine- ja sähkökäyttöisten ajoneuvojen hyödyntäminen, polttoainetehokkuus sekä kysyntäjohtaminen. Laitteiden ja valaistuksen energiatehokkuudella pyritään myös jatkuvaan parantamiseen energiamerkintöjen ja standardien avulla. Energianhallinta, esimerkiksi ISO 50001 -standardin mukaiset menettelyt, tukee järjestelmällistä parantamista.

Mittareita energiatehokkuudessa ovat muun muassa energian kokonaiskysynnän väheneminen, energiatehokkuuden parantuminen sekä energiaintensiteetti, joka kuvaa energian määrää tuotettua BKT-yksikköä kohti. EU:n energiatehokkuusdirektiivit sekä kansallinen lainsäädäntö ohjaavat tavoitteita, velvoitteita ja kannustimia, ja energiatodistukset sekä energiamerkinnät helpottavat arviota ja päätöksentekoa.

Haasteina voivat olla investointien kustannukset, tiedon puute sekä käyttäjä- ja huoltokäytäntöjen sekä asenteiden vaikutukset. Toisaalta digitalisaatio, älykkäät mittarit ja kysyntävaste tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen ja energian hinnan vakauden edistämiseen.