kierrättämisestä

Kierrätys on toimintaa, jossa materiaalit kerätään, käsitellään ja käytetään uudelleen, jotta niistä valmistettaisiin uusia tuotteita. Tavoitteena on vähentää jätteen määrää, säästää raaka-aineita ja pienentää ympäristövaikutuksia sekä energiankulutusta.

Jätteen hallinnassa kierrätys sijoittuu jätteen kiertoon ja jätteen hallinnan hierarkiaan: ehkäisy, uudelleenkäyttö, kierrätys ja energiakäyttö. Kotitalouksissa kuluttajat lajittelevat tavaroita eri materiaaliryhmiin, ja keräysjärjestelmät kokoavat ne kierrätykseen soveltuviksi. Säännösten perusteella kierrätykseen pyritään erityisesti paperi ja kartonki, lasi, metallit, muovit sekä biojäte, ja lisäksi kierrätystä kehitetään sähkö- ja elektroniikkaromun sekä tekstiilien osalta.

Keskeisiä kierrätyslajeja ovat paperi ja kartonki, lasi, metallit sekä muovit, jotka puhdistetaan, erotellaan ja digitaalisesti hyödynnetään uudelleen tuotantoprosesseissa. Biojäte kompostoidaan tai muunnetaan energiaksi, ja kerättyä kierrätyspaperia sekä pakkausmateriaaleja käytetään uusien tuotteiden raaka-aineina. Sähkö- ja elektroniikkaromua sekä tekstiilejä kierrätetään asianmukaisissa kierrätyslaitoksissa tai juhveissa.

Hyödyt ja haasteet liittyvät sekä ympäristöön että talouteen. Kierrätyksen avulla vähennetään kaatopaikalle menevän jätteen määrää, pienennetään luonnonvarojen kysyntää ja vähennetään päästöjä sekä energiankulutusta. Haasteina ovat epäpuhtaudet, lajittelun epäyhtenäisyys, keräyksen kattavuus sekä kierrätysmateriaalien markkinoiden vaihtelu ja kustannukset.

Suomen ja EU:n kontekstissa kierrätys ohjataan lainsäädännön ja jätesuunnitelmien kautta. EU:n direktiivit, kuten Waste Framework Directive ja Packaging and Packaging Waste Directive, sekä kansalliset jätesuunnitelmat ohjaavat toimia ja kehittämistä. Suomessa kierrätysjärjestelmät tähtäävät parantamaan lajittelua, keräystä ja kierrätyksen taloudellista sekä ympäristövaikutusten arvoa.