etukäteisarviointi

Etukäteisarviointi, englanniksi ex-ante evaluation, on päätöksentekoprosessin osa, jonka tarkoituksena on arvioida suunnitellun politiikan, ohjelman tai hankkeen vaikuttavuutta, kustannus-hyötysuhteita ja toteuttamiskelpoisuutta ennen toteutusta. Sen tavoitteena on tukea päätöksentekijöitä parantamalla hankkeen suunnittelua sekä osoittamalla todennettavissa olevat hyödyt, riskit ja vaihtoehdot.

Sillä on keskeinen asema julkisessa hallinnossa ja erityisesti EU-rahoitteisissa ohjelmissa, joissa etukäteisarviointi voi olla rahoituspäätöksen tekemisen edellytys. Sitä käytetään sekä politiikan että ohjelman tai hankkeen tasolla, jotta esitetyt tavoitteet ja vaikutukset ovat ymmärrettäviä ja perusteltuja ennen sitovia sitoumuksia.

Arvioinnissa tarkastellaan ongelman muotoilua, tavoitteita, vaihtoehtoja sekä sekä taloudellisia että ei-taloudellisia vaikutuksia, kustannuksia ja hyötyjä, vaikutusten jakautumista sekä epävarmuuksia. Keskeistä on myös toteuttamiskelpoisuus, toteutuskapasiteetti, kestävyys ja suunnittelun seurannalle sekä arvioinnille asetettujen mittareiden kehittäminen.

Menetelmällisesti etukäteisarviointi voidaan rakentaa kirjallisuuskatsauksesta, tarpeen kartoituksesta, kustannus-hyötys- tai kustannus-vaikutusanalyysistä, monikriteerisestä analyysistä, riskien arvioinnista sekä sidosryhmä- ja skenaarioanalyysistä. Prosessi on yleisesti iteratiivinen ja siihen osallistuvat usein päätöksentekijät, asiantuntijat sekä kansalaiset, ja tuloksena syntyy raportti suosituksineen ja suunnitelmineen.

Etukäteisarviointi eroaa jälkikäteisarvioinnista (ex post), joka tarkastelee todellisia vaikutuksia toteutuksen jälkeen. Se toimii ennaltaehkäisevänä työkaluna, jolla vaikutukset huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa ja jolla voidaan parantaa hankkeen laatua ja kohdentamista. Rajoitteita voivat olla havaittujen oletusten epävarmuus, tiedon rajallinen saatavuus sekä arvioinnin kustannukset ja aikataulu.