Perusoikeudet

Perusoikeudet ovat yksilön vapauksia ja oikeuksia, jotka turvaavat ihmisarvon, henkilökohtaisen koskemattomuuden, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä tasa-arvon lain edessä. Suomessa ne muodostavat keskeisen osan perustuslaista ja niihin liittyvistä laeista. Perusoikeudet koskevat kaikkia henkilöitä asuinvaltiosta riippumatta ja ne toimivat sekä yksilöä että yhteiskuntaa säätelevänä oikeusjärjestelmän perustana.

Keskeisiä perusoikeuksia ovat muun muassa sananvapaus, uskonnon- ja omantunnonvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä yksityis- ja perhe-elämän suojan oikeus. Lisäksi turvataan henkilön koskemattomuus, oikeus omaisuuteen sekä oikeus oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin. Suomessa perusoikeuksiin sisältyy myös syrjiintäkielto ja yhdenvertaisuus lain edessä. Oikeudet ovat sekä yksilön vapaus- että taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia tukeva kokonaisuus.

Rajoitukset ja poikkeamat perusoikeuksiin ovat mahdollisia lailla, mutta niiden on perustuttava oikeudenmukaisiin ja välttämättömiin tarkoituksiin ja oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Esimerkkejä rajoituksista ovat turvallisuus, järjestys, terveys sekä kansallinen turvallisuus; nämä voivat kohdistua yksilön vapauksiin, mutta ne valvotaan usein lainsäädännöllä ja oikeudellisesti.

Perusoikeudet ovat monin tavoin sidoksissa kansainväliseen oikeuteen. Suomi noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja EU-oikeutta, ja perusoikeuksien toteutusta valvovat muun muassa Eduskunnan oikeusasiamies sekä oikeuskansleri. Näin ne ohjaavat sekä lainsäädäntöä että viranomaisten toimintaa ja ratkaisevat ristiriitatilanteita.

Käytännössä perusoikeudet muodostavat oikeusvaltion peruspilarin, jonka tavoitteena on turvata ihmisarvoa, vapauksia ja oikeudenmukaisuutta kaikille.