uskonnon

Uskonto on järjestäytynyt kokonaisuus uskomuksia, rituaaleja ja arvoja, jotka liittyvät ihmisten käsityksiin jostakin pyhästä, korkeammasta todellisuudesta tai maailman tarkoituksesta. Uskomukset voivat kohdistua jumaliin, henkisiin voimavaroihin tai käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Uskonto ilmenee sekä yksilöllisessä ajattelussa että yhteisöllisissä käytännöissä, kuten rituaaleissa, pyhissä teksteissä, paikoissa sekä johtajien ja yhteisön toiminnassa.

Keskeisiä piirteitä ovat uskomukset, rituaalit, moraali- ja elämänhallintakäytännöt sekä yhteisöllinen identiteetti. Uskontoja luonnehtii usein se, miten pyhää kunnioitetaan ja miltä näkemys maailmasta näyttää. Uskontoja voidaan luonnehtia monoteistisiksi, polyteistisiksi tai ei-teistisiksi järjestelmiksi.

Uskonnon tila ja rooli vaihtelee eri yhteiskunnissa. Monissa maissa uskontojen ja valtion suhde ohjaa julkista tilaa, koulutusta ja oikeudellisia käytäntöjä. Suurimmat uskonnolliset yhteisöt voivat olla merkittäviä kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa, mutta monissa yhteisöissä harjoitetaan uskonnonvapauden puitteissa myös uskonnottomuutta tai sekularisoitumista.

Suomessa uskonto ja uskonnonopetus ovat osa julkista koulutusta: peruskoulussa voidaan opiskella uskontoa tai etiikkaa, ja vanhemmilla on oikeus valita, mikä opetus lapselleen annetaan. Maassa on useita uskonnollisia yhteisöjä sekä uskonnottomia, ja kansainvälinen muuttoliike on lisännyt uskonnollisen moninaisuuden näkyvyyttä ja keskustelua.