luonnehtia

Luonnehtia on suomalainen verbi, joka tarkoittaa jonkin asian luonteen tai ominaisuuksien kuvaamista sekä sen tunnistamista tai määrittämistä. Verbin perusmerkitys on kuvailla ja jäsentää, mitä jotakin on, usein painottaen olennaisia piirteitä tai luonteenpiirteitä. Sitä käytetään sekä neutraalissa kuvailevassa että arvioivassa kontekstissa.

Käyttö ja rakenteet: Luonnehtia voi sekä ihmisiä että asioita, tapahtumia tai tilanteita. Yleinen rakenne on luonnehtia jotakin joksikin, esimerkiksi 'Hän luonnehti tilannetta vakavaksi', tai luonnehtia jotakin adjektiiviksi, esimerkiksi 'Hän luonnehti häntä ahkeraksi'. Verbi taipuu eri aikamuodoissa: 'luonnehtii', 'luonnehti', 'luonnehtisi'. Pääsääntöisesti käytetään objektiivia ja translatiivin tapa kadentaessia kehitettäviä adjektiiveja kuten 'vakavaksi', 'ahkeraksi' tai 'epävarmaksi'.

Etymologia ja lähisivut: Verbi muodostuu sanasta 'luonne' (luonteen) ja kieltämisestä -htia. Siksi siihen liittyy johdannaisia kuten 'luonnehdinta' (characterization) ja 'luonnehtija' (characterizer). Tämä ryhmä sanoja antaa viitteitä siitä, että kyse on keskeisten luonteenpiirteiden esiin tuomisesta ja kuvaamisesta.

Vakiintunut käyttöalue: Luonnehtia on yleiskielessä ja sitä käytetään sekä arkisessa ilmaisussa että mm. kriittisissä, tieteellisissä ja medioissa. Se erottuu kuvailevasta puheesta vähän subsenttiivisella arvottavalla vivahteella, mutta voi esiintyä neutraalissakin yhteydessä, kun halutaan määritellä jotakin olennaista luonnetta.