luonnehdinta

Luonnehdinta on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan henkilön luonteenpiirteiden tai yleisempien ominaisuuksien kuvaamista sekä fiktiivisen hahmon esittämistä. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että kirjallisuustutkimuksessa, ja sen keskeinen idea on havaita, miten tai millä keinoin henkilön persoona ilmenee. Etymologisesti sana liittyy verbistä luonnehtia, joka tarkoittaa henkilön luonteen kuvaamista tai määrittelemistä.

Luonnehdinta voidaan jakaa suoran ja epäsuoran luonnehdinnan kategoriaksi. Suora luonnehdinta antaa lukijalle kertomatta suoraan määriteltyjä piirteitä, kuten “hän on rohkea ja ystävällinen.” Epäsuora luonnehdinta ilmenee hahmon toiminnan, puheen, ajatusten tai muiden hahmojen reaktioiden kautta, jolloin lukija tekee johtopäätökset piirteistä itsenäisesti. Lisäksi luonnehdintaa voidaan lähestyä ulkoisen kuvan, käytöksen ja sisäisten motiivien ristikkäistutkimuksena.

Kirjallisuudessa ja narratiivisessa esittämisessä luonnehdinta on keskeinen keino hahmonkehityksen ja teemojen ilmaisun kannalta. Tekijä voi yhdistää kuvailevia elementtejä, kuten ulkonäköä ja tilannetta, sekä kerrontaa, näkökulmaa ja dialogia, jotta hahmo tuntuu moniulotteiselta ja uskottavalta. Koulutuksessa luonnehdinnan harjoitukset kehittävät kykyä analysoida, miten henkilön luonnetta rakennetaan ja miten lukija vastaanottaa sen.