perusoikeuksia

Perusoikeuksia ovat yksilön olennaiset oikeudet ja vapaudet, joita valtio ei saa rajoittaa ilman perusteltua syytä. Ne muodostavat perustuslaillisen oikeusjärjestyksen keskeisen osan ja suojaavat yksilön ihmisarvoa, vapauksia sekä tasa-arvoa suhteessa viranomaisten toimintaan.

Suomessa perusoikeudet on vahvistettu perustuslaissa ja niitä täydennetään kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla sekä EU-oikeudella. Perustuslaki määrittelee perusoikeuksien yleisiä periaatteita sekä viranomaisten toiminnan rajoja. Kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus, sitovat Suomea ja antavat oikeudellisen kehyksen oikeuksien suojelulle sekä kansallisissa oikeusratkaisuissa että tuomioistuinkäytännössä.

Tyypillisiä perusoikeuksia ovat yhdenvertaisuus lain edessä, yksityis- ja henkilötietojen suoja, sanan-, vakaumuksen-, uskonnon- sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaudet sekä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi osana perusoikeuksia voi nähdä sekä yksilön vapauksia että sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia, joita tulkitaan suhteessa yleiseen hyvään ja riittävään oikeudenmukaisuuteen. Rajoitukset näihin oikeuksiin ovat mahdollisia, mutta niiden on oltava laillisia, oikeasuhtaisia ja tarpeenmukaisia.

Rajoitukset ja oikeuksien suojaus ovat oikeusvaltion keskeisiä piirteitä. Kansallinen valvonta tapahtuu muun muassa perustuslakivaliokunnan sekä korkeimpien oikeuksien kautta. Kansainvälinen ja EU-oikeudellinen kehys vaikuttaa sekä lainsäädäntöön että oikeuskäytäntöön, ja seuraa perusoikeuksien toteutumista Suomessa.