oikeusjärjestyksen

Oikeusjärjestys on yhteiskunnallinen ja oikeudellinen järjestelmä, joka määrittää, millaiset normit säätelevät ihmisten ja julkisen vallan toimintaa sekä miten näitä normeja sovelletaan. Se tarjoaa kehyksen, jonka puitteissa yksilön oikeudet sekä vallan käyttö ovat lisensoituja, kontrolloitavia ja ennustettavia.

Oikeusjärjestys muodostuu perustuslaista, laeista ja asetuksista sekä muista oikeusnormeista ja oikeuskäytännöstä. Sen keskeiset piirteet ovat hierarkkinen rakenne, oikeusvarmuus sekä valtion vallan ja yksilön oikeuksien tasapainon ylläpito. Perustuslaki on oikeusjärjestyksen korkein säädös, jonka alaisina ovat lait ja asetukset. Oikeuskäytäntö sekä tulkintaperiaatteet ohjaavat sitä, miten säännöksiä sovelletaan. Historiallisesti tavanomainen oikeus on vaikuttanut oikeudelliseen kehitykseen, mutta nykyjärjestelmä perustuu enamelloituun lainsäädäntöön.

Suomessa oikeusjärjestystä vahvistavat sekä kansainvälinen oikeus että Euroopan unionin oikeus. Jäsenyyden myötä EU-oikeudella on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden joissakin asioissa, ja EU-tason oikeuskäytännöllä sekä kansainvälisillä sopimuksilla on vaikutus sekä perustuslakiin että lainsäädäntöön. Tämä monikansallinen ulottuvuus kuuluu olennaisena osana oikeusjärjestyksen toiminnan.

Oikeusjärjestyksen tavoitteena on turvata oikeudellinen tasapuolisuus, oikeusturva, riippumaton oikeudenkäynti ja julkisen vallan lainmukainen käyttö. Järjestelmä kehittyy jatkuvasti lainsäädännön, säädösten ja oikeuskäytännön kautta.