Oikeuskäytäntö

Oikeuskäytäntö tarkoittaa oikeusjärjestelmän ratkaisuista muodostuvaa kehystä, jolla tulkitaan ja sovelletaan lakeja. Se syntyy tuomioistuinten ratkaisuista, joissa lain määräyksiä ja oikeudellisia periaatteita sovelletaan käytännön tosiseikkoihin. Suomessa keskeisiä oikeuskäytännön lähteitä ovat korkeimman oikeuden (KKO) sekä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisut, hovioikeuksien ja alempien käräjäoikeuksien ratkaisut sekä niiden muodostama käytäntö. Oikeuskäytäntö kehittyy erityisesti uusien harkittavien kysymysten ja epäselvien säännösten myötä, esimerkiksi sopimusoikeudessa, vastuussaolossa, hallinto-oikeudessa ja perusoikeuksien soveltamisessa.

Oikeuskäytäntö toimii lainkalta lainsäädännön ja oikeustieteen rinnalla: se ei muodosta sitovaa normilähdettä samalla tavalla kuin laki, mutta korkeimpien oikeusasteiden ratkaisut ovat erittäin vaikutusvaltaisia ja ohjaavat alioikeuksien ratkaisuja sekä lain tulkintaa. Kansainvälinen oikeus, mukaan lukien Euroopan unionin oikeus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, vaikuttavat myös kansalliseen oikeuskäytäntöön ja voivat muuttaa sitä.

Julkaistut ratkaisut ovat yleensä kaikkien saatavilla Finlex-palvelussa sekä tuomioistuinten verkkosivuilla, mikä mahdollistaa oikeuskäytännön tutkimisen ja vertailun. Oikeuskäytännön seuranta edistää oikeusvarmuutta ja voi edesauttaa lainsäädännön kehittämistä.