perusoikeuksien

Perusoikeuksien tarkoittaa suomalaisessa oikeuskäytännössä ja lainsäädännössä tunnustettuja ja suojattuja perusoikeuksia. Näihin kuuluu yksilön perusoikeuksien kokonaisuus, joka muodostaa oikeusvaltion keskeisen kulmakiven ja turvaa ihmisarvon, vapaudet sekä tasa-arvon kaikille. Suomessa perusoikeudet ovat pääasiassa perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joiden määräytyminen ja tulkinta vaikuttavat oikeuskäytäntöön.

Lähteet ja sovellettavuus. Perusoikeudet perustuvat sekä Suomen perustuslakiin että kansainvälisiin sopimuksiin, kuten eurooppalaiseen ihmisoikeussopimukseen sekä YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Ne ovat pääsääntöisesti suoraan sovellettavissa suomalaisessa oikeudessa, ja ihmiset voivat vedota niihin kansallisissa oikeudenkäynneissä. Tämä tarkoittaa, että valtiovalta ja yksityiset ovat velvollisia noudattamaan näitä oikeuksia sekä turvaamaan niiden toteutumisen.

Sisältö ja esimerkit. Perusoikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus elämään ja henkilön koskemattomuuteen, sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, uskonnon- ja omantunnonvapaus, yksityisyyden suoja sekä yhdenvertaisuus ja oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun. Lisäksi oikeus opiskella, oikeus omaisuuteen ja oikeus välttämättömään sosiaaliseen ja oikeudelliseen tukeen ovat osa perusoikeuksien kokonaisuutta.

Rajoitukset ja oikeussuoju. Perusoikeudet eivät ole täysin vapaasti rajoitettavissa; rajoitukset tulee säätää lailla ja niiden on oltava oikeassa suhteessa, tarpeellisia ja suhteessa tavoiteltuun hyvään. Hätätapauksissa rajaukset voivat olla tilapäisiä, mutta niidenkin on noudatettava oikeusvaltion periaatteita ja yleistä oikeus- ja suhteellisuusperiaatetta.