tulkintaperiaatteet

Tulkintaperiaatteet ovat oikeudellisten tekstien, kuten lainsäädännön, sopimusten ja hallinnollisten määräysten, tulkinnan yleisiä ohjenuoria. Niiden tarkoituksena on selventää sanamuodon mahdollisesti epäselvää merkitystä ja varmistaa lain tarkoituksenmukainen soveltaminen sekä johdonmukainen oikeuskäytäntö.

Keskeisiä tulkintalinjoja ovat sanamuodon tulkinta (kirjaimellinen merkitys), tarkoituksenmukainen eli teleologinen tulkinta (mitä laki pyrkii saavuttamaan ja miten se palvelee tarkoitustaan), järjestelmällinen tulkinta (lainsäädäntö kokonaisuuden ja muiden säännösten valossa), kontekstuaalinen tulkinta (asiayhteys ja ympäröivät säännökset) sekä historiallinen tulkinta (säätämisen aikainen tarkoitus ja historia). Näiden menetelmien käyttö ei ole kiveen hakattu, vaan tuomioistuin tai viranomainen valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvan lähestymistavan.

Tulkintaperiaatteet ohjaavat sekä oikeudenkäyntiasioiden ratkaisua että hallinto-oikeudellista päätöksentekoa. Mikäli sanamuoto on epäselvä tai tulkinnat ovat mahdollisia, pyritään ensiksi selvittämään lain yleinen tavoite, ja tulkinta pyritään rakentamaan oikeudenmukaisuuden, oikeuskäytännön ja järjestelmän johdonmukaisuuden huomioiden. EU-oikeuden vaikutus näkyy usein tavoitteellisuudessa ja oikeusvaikutusten yhdenmukaistamisessa sekä kansallisen sääntelyn tulkinnassa EU-tavoitteiden mukaisesti.