tulkintalinjoja

Tulkintalinjoja on käsite, jota käytetään sekä oikeus- että kielitieteen kontekstissa kuvaamaan erilaisten tulkinnan suuntien kokonaisuutta, joita tekstejä analysoitaessa voidaan soveltaa. Se viittaa siihen, miten merkitys rakennetaan ottaen huomioon sanamuoto, konteksti ja tekstin tarkoitus. Tulkintalinjoja tarkastellaan sekä yksittäisten lauseiden että laajempien oikeudellisten tai kielellisten kokonaisuuksien yhteydessä.

Oikeudellisessa kontekstissa tulkintalinjoja käytetään määrittämään, miten säännöksiä tulkitaan. Yleisimmät linjat ovat sanamuototulkinta (kirjaimellinen merkitys), tavoitteellinen tulkinta (lainsäädännön tarkoituksen huomioon ottaminen), kontekstuaalinen tulkinta (lainsäädännön yhteyksien huomioon ottaminen), systemaattinen tulkinta (yhteys koko normijärjestelmään) sekä historiallinen tulkinta (lainsäätäjän aikomukset). Valinta riippuu tapauksesta ja tulkinnan tavoitteesta.

Kielitieteissä ja käännöstutkimuksessa vastaavia suuntia voidaan pitää tulkintalinjoina: semanttinen tulkinta, pragmattinen tulkinta ja diskursiivinen tulkinta, jotka korostavat merkityksen, käyttötilanteen sekä tekstin kontekstin roolia.

Tulkintalinjoja auttaa hahmottamaan oikeudellista argumentaatiota sekä tekstiin perehtymistä. Ne korostavat, että tulkinnat ovat tilanteen ja tavoitteiden mukaan erilaisia, ja siten niiden läpinäkyvä perustelu lisää oikeudellista ja kielellistä selkeyttä.

Lisää tietoa: tulkinta, sanamuototulkinta, tavoitteellinen tulkinta, kontekstuaalinen tulkinta, systemaattinen tulkinta, historiallinen tulkinta.

---