Neovaskularisaatiota

Neovaskularisaatio, eli uusien verisuonten muodostuminen, on prosessi, jossa verisuonia syntyy vanhoista verisuonista. Se on keskeinen osa normaalissa kehityksessä, kudosten paranemisessa ja endoteelikudoksen ylläpidossa, mutta sitä esiintyy myös monissa patologisissa tiloissa. Neovaskularisaatio voi olla hyödyllinen osa kudosten uudelleenverroittamista tai haitallinen, jos uusien verisuonten läpäisevyys ja vuotoherkkyys aiheuttavat turvotusta, verenvuotoa tai tulehdusta.

Mekanismi perustuu usein kudoksen hypoksiaan ja siihen liittyvään HIF-1:n sekä muiden kasvutekijöiden aktivoitumiseen. Eniten tunnettu tekijä on Vascular Endothelial Growth Factor (VEGF), jonka ilmentyminen lisää endoteelisolujen migraatiota ja proliferaatiota sekä uuden kapillaariverkoston muodostumista. Prosessiin osallistuvat myös solunulkoiset tapahtumat, kuten basaalisen laminaatin remodelointi ja matriksin metalloproteinaasien vaikutus. Pericyttien kiinnittymisen väheneminen sekä endoteelisolujen erityisten “tip” ja “stalk” -solujen vuorovaikutus ohjaavat verisuonten kasvua ja stabiloitumista.

Kliininen merkitys vaihtelee kontekstin mukaan. Syöpäkasvaimet hyödyntävät neovaskularisaatiota kasvaimen kasvussa ja mahdollisessa metastasoinnissa. Silmäsairauksissa, kuten diabeettisessa retinopatiassa ja ikärappeumassa, uusien verisuonten muodostuminen voi johtaa vuotoihin, turvotukseen ja näön heikkenemiseen. Toisaalta haavojen paraneminen ja kudosten uudelleenverotus voivat hyötyä kontrolloidusta neovaskularisaatiosta.

Diagnoosi ja hoito perustuvat sekä kuvantamiseen että terapeuttisiin strategioihin. Diagnoosia tuetaan kuvausmenetelmillä, kuten fluoresenssangiografialla ja optisella koherenttisella tomografialla (OCT). Hoidossa keskeisiä ovat anti-VEGF-tyyppiset injektiot (esim. bevacizumab, ranibizumab, aflibercept), jotka estävät VEGF:n toimintaa. Muut hoitomuodot, kuten laserfotokoagulaatio tai kirurgiset lähestymistavat, voivat olla tarpeen tietyissä olosuhteissa. Tutkimus jatkuu neovaskularisaation säätelyn paremmiksi ymmärtämiseksi sekä vastustuskyvyn ja yhdistelmähoitojen kehittämiseksi.