Neovaskularisaatio

Neovaskularisaatio on uusien verisuonten muodostumista olemassa olevasta verenkierrosta. Yleisin reitti on sprouting-angiogeneesi, jossa endoteelisoluja aktivoituu hypoksiasta ja kasvutekijöistä johtuen, ne migroivat, erilaistuvat ja muodostavat uusia kapillaariverkkoja sekä yhteyksiä vanhoihin verisuoniin. Prosessi käynnistyy usein kudoksen hapenpuutteesta, ja sitä säätelevat sekä pro-angiogeeniset tekijät (esim. VEGF, FGFs, PDGF) että anti-angiogeeniset mekanismit (esim. endostasiini). Hypoksia aktivoi HIF-1α:n, joka lisää VEGF:n tuotantoa. Intussusceptiivinen angiogeneesi muodostuu myös, jossa verisuonen sisäseinämään syntyy uusia rakenteita ilman suurta endoteelisolu migraatiota.

Normaalisti neovaskularisaatio on välttämätöntä kehityksessä, haavojen paranemisessa ja kudosten hapensaannin sopeutumisessa sekä raskausvaiheissa.

Liiallinen tai virheellinen neovaskularisaatio liittyy moniin sairauksiin. Esimerkiksi syöpäkasvaimet käyttävät verisuonia kasvaidensa kasvuun ja leviämiseen; silmässä patologinen verisuonikasvu voi aiheuttaa diabeettisen retinopatian tai ikärappeuman. Anti-angiogeeniset hoidot estävät verisuonten kasvua ja ovat tärkeitä hoitomuotoja sekä onkologiassa että silmäsairauksien hoidossa.

Neovaskularisaation tutkimuksessa käytetään kuvantamismenetelmiä kuten fluoresenssiangiografia ja OCT-angiografia (OCT-A). Tutkimuksessa hyödynnetään myös verisuonimarkkereita ja histologista analyysia.