läpäisevyys

Läpäisevyys on ominaisuus, joka kuvaa, miten helposti jokin aine, energia tai tieto voi siirtyä esteen tai materiaalin läpi. Käsite on yleinen useilla tieteenaloilla ja kattaa sekä fysikaaliset että biologiset ja tekniset ilmiöt. Läpäisevyyden suuruus voi olla suhteellinen (esimerkiksi läpäistyn määrän ja saapuvan määrän suhde) tai se voidaan määritellä suureella kuten permeabiliteetti tai diffuusiokerroin.

Mittaustapa ja tulkinta riippuvat kontekstista. Rakennusfysikaalissa kosteuden ja kaasujen läpäisevyys vaikuttaa energiatehokkuuteen ja sisäilman laatuun. Hydrologiikassa maaperän läpäisevyys kuvaa veden kulkua kallio- ja maakerrosten läpi. Lääketieteessä ja farmasiassa läpäisevyys viittaa aineen kykyyn kulkea biologisten kalvojen, kuten suoliston limakalvon tai solukalvon, läpi ja siten imeytymiseen. Materiaalitekniikassa kalvojen ja polymerien läpäisevyys määrittää kaasujen tai nesteiden siirtymää. Säteilyturvallisuudessa läpäisy kertoo, kuinka paljon säteilyä materiaali päästää läpi.

Useimmiten läpäisevyyteen vaikuttavat tekijät ovat esteen mikrorakenteen ja paksuuden lisäksi lämpötila, paine-ero sekä kemialliset vuorovaikutukset jokaiselle aineelle. Myös aineen koko, epäpuhtaudet sekä ajallinen altistus voivat muuttaa siirtymää.

Esimerkkejä: rakennusmateriaaleissa kosteuden hallinta vaikuttaa energiatehokkuuteen; polymeerikalvoissa läpäisevyys määrittää kaasujen erottelukykyä; farmakologiassa lääkkeiden imeytyminen riippuu niiden läpäisevyydestä kalvojen läpi; geotekniikassa maaperän läpäisevyys vaikuttaa pohjaveden virtaamiseen; säteilyturvallisuudessa suurempi läpäisy merkitsee heikompaa suojarakoa.

Yhteenvetona läpäisevyys kuvaa sitä, kuinka helposti jokin este sallii siirtymisen erilaisten taustatekijöiden mukaan, ja se on keskeinen osa suunnittelua, arviointia ja tutkimusta.