imeytymiseen

Imeytyminen on fysiologinen prosessi, jossa aine siirtyy sen paikkakäyttöön liittyvästä paikasta verenkiertoon tai imusuonistoon. Pääasiallinen kohde on ohutsuoli, jossa suuri pinta-ala ja runsaasti verisuonia mahdollistavat tehokkaan siirtymisen. Imeytymisen mekanismit jakautuvat pääasiassa passiiviseen diffuusioon, helpotettuun diffuusioon, aktiiviseen kuljetukseen ja endosytoosiin. Reittejä ovat sekä transcellulaarinen (epiteelin läpi) että paracellulaarinen (epiteelin solujen lomitse) imeytyminen.

Imeytymiseen vaikuttavat sekä aineen ominaisuudet että kehon olosuhteet. Lipofiilisyys, pienikokoisuus, vesiliukoisuus ja hajoaminen suolistossa ovat keskeisiä tekijöitä, samoin pH ja liukenemiskyky. Ruokavalio ja ruoan rasva vaikuttavat erityisesti lipofiilisten aineiden imeytymiseen, kun taas suurempi molekyylipaino tai huono liukenevuus voivat hidastaa prosessia. First-pass -metabolia maksassa voi vähentää imeytynyttä määrää ennen sen pääsyä systeemiseen verenkiertoon, mikä heijastuu biologiseen hyötyosuudeseen.

Käytännössä imeytyminen on olennaista lääkkeiden ja muiden aineiden vaikutuskyvylle; suun kautta annostellut lääkkeet voivat saavuttaa erilaiset AUC-arvot, jolloin biologinen hyötyosuus ja annostusjärjestelyt on suunniteltu optimoimiksi. Imeytymisen tutkiminen tarjoaa arvokasta tietoa farmakokineettisistä malleista ja kliinisestä tehosta.