säteilyturvallisuudessa

Säteilyturvallisuudessa tarkoitetaan menettelyjä ja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on suojella ihmisiä ja ympäristöä ionisoivalta säteilyltä sekä estää haitalliset terveysvaikutukset. Toiminta säteilyä hyödyntävissä ympäristöissä, kuten lääketieteessä, teollisuudessa ja ydinvoimaloissa, edellyttää turvallisuutta sekä yksilön että väestön suojelua ja vastuullisen toiminnan mahdollistamista.

Säteilyturvallisuuden lainsäädäntö ja valvonta ovat sekä kansallisia että kansainvälisiä. Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK) myöntää luvat, valvoo säteilylähteiden käyttöä, käsittelyä, varastointia ja jätteenkäsittelyä sekä laatii turvallisuusohjeita. STUK tekee tiivistä yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön, muiden viranomaisten sekä kansainvälisten järjestöjen kuten IAEA:n, ICRP:n ja Euratomin kanssa. Kansainväliset suositukset muodostavat peruskehyksen, jota noudatetaan myös kansallisessa lainsäädännössä.

Perusperiaatteet ovat harkinta (justification), optimointi (optimization) ja annosrajoitukset (dose limits). Näiden toteuttaminen edellyttää riskinarviointia, säteilymittauksia, suojauksia sekä koulutettua henkilöstöä. Toimenpiteisiin kuuluvat suunnittelu, aikataulutus, etäisyyslähteiden käytön hallinta, fysikaalinen suojelu sekä suojavaatteet ja dosimetria sekä laadunvarmistus.

Toiminta kattaa lääketieteen kuvantamisen ja säteilyn hoidot, teollisuuden mittaus- ja prosessialat, sekä tutkimuslaitokset ja ydinlaitokset. Keskeistä on tiedonvälitys ja koulutus, valmius onnettomuuksiin sekä tehokas tiedon jakaminen sekä väestölle että työpaikoille.

---