solunulkoiset

Solunulkoiset ovat solun ulkopuolella sijaitsevia tiloja ja rakenteita, jotka vaikuttavat solun käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Termiä käytetään vastakohtana solunsisäisille tiloille, ja solunulkoiset komponentit muodostavat kudosympäristön, joka määrittelee solujen kiinnittymisen, diffuusion mahdollisuudet sekä solujen viestinnän.

Solunulkoisen matriisin pääasialliset ainesosat ovat kollageeni, elastiini ja proteoglykaanit sekä glykoproteiinit ja glykosaminoglykanit. Näistä muodostuu tukiverkosto, joka tarjoaa rakenteellista tukea ja säätelee solujen kiinnittymistä sekä viestintää. Basaalikalvot muodostavat rajapinnoin ja tukevat erilaisten kudosten rakennetta. Solujen välissä oleva neste, interstitiaalinen neste, sekä veriplasman suodattuma muodostavat solunulkoisen tilan osia ja mahdollistavat ravinteiden sekä jätteiden kulun.

Solunulkoiset vesikkelit, kuten eksosomeja ja mikrovesikkeleita, kuljettavat proteiineja, lipidejä ja RNA:ta solusta toiseen. Näiden kautta solut voivat välittää viestejä, muokata ympäröivää kudosta ja vaikuttaa immuunivasteisiin sekä kudosten homeostasiaan.

Solunulkoiset rakenteet ovat keskeisiä kehityksessä, kudosten ylläpidossa ja haavojen paranemisessa. Muutokset solunulkoisen matriisin koostumuksessa tai tilassa liittyvät fibrotisaatioon, syövän kasvuun ja metastaasiin sekä ikääntymiseen. Tutkimus keskittyy ECM:n koostumuksen säätelyn, solunulkoisten vesikkelien roolin ja näiden mekanismien terapeuttisiin mahdollisuuksiin.