vastustuskyvyn

Vastustuskyky tarkoittaa eliön kykyä torjua taudinaiheuttajia ja vähentää infektion riskiä sekä sen vakavuutta. Käsite kattaa sekä synnynnäisen (ensisijäisen) että adaptiivisen (opittuun immuunivasteeseen perustuvan) vastustuskyvyn.

Synnynäinen vastustuskyky on välitön ja yleispätevä. Siihen kuuluvat ihon ja limakalvojen fysikaaliset esteet sekä kemialliset suojamekanismit, kuten hikirauhaset, mahanhappo ja mikrobisäädin. Solutasolla toimivat keinot sisältävät fagosytoivat solut (esim. neutrofiilit, makrofagit), sekä luonnolliset tappajasolut. Myös komplementtijärjestelmä auttaa tunnistamaan ja poistamaan uhkia.

Adaptiivinen vastustuskyky kehittyy ajan myötä ja on kohdennettu sekä muistivaikutteinen. Siihen kuuluvat T- ja B-solut sekä vasta-aineet. Muistivaste nopeuttaa seuraavaa reaktiota saman taudinaiheuttajan ilmetessä. Adaptiivinen immuniteetti on vahvim-minä ja yksilöllinen, ja sen tehokkuus riippuu muun muassa terveydestä ja immuunijärjestelmän historiasta.

Vastustuskykyyn vaikuttavat moni tekijä: ikä, perinnöllinen herkkyys, ravitsemus, uni, stressi ja liikunta sekä mikrobiomin koostumus. Rokotukset vahvistavat adaptiivista vastustuskykyä tarjoamalla muistivasteita taudinaiheuttajista. Riskitekijöinä voivat olla krooniset sairaudet, immunosuppressio sekä alkoholin tai tupakoinnin kaltaiset elämäntavat.

Ylläpito perustuu terveyttä tukeviin elämäntapoihin, rokotuksiin ja hygienian ylläpitoon, jotka yhdessä tukevat vastustuskyvyn tasoa ja kykyä torjua tartuntoja.