Vastustuskykyyn

Vastustuskyky on termi, jota käytetään kuvaamaan eliön tai järjestelmän kykyä vastustaa sairauksia, infektioita ja muita haitallisia tekijöitä. Inhimillisessä kontekstissa vastustuskyky tarkoittaa immuunijärjestelmän toimintaa, mutta käsite voi laajentua myös kasveihin, eläimiin ja ekosysteemeihin, joissa se viittaa sovellutettuun resistenssiin stressitekijöitä vastaan.

Biologiassa vastustuskyky jaetaan usein kahteen päätyyppiin: luonnolliseen (tulee heti) ja adaptiiviseen (oppimiseen perustuvaan) immuunivasteeseen. Luonnollinen immuunipuolustus koostuu fyysisistä ja kemiallisista esteistä (ihon ja limakalvojen barbierit, tulehdusreaktio, fagosyyttiset solut, luonnolliset tappajat) sekä yleisluonteisista mekanismeista, kuten komplementtijärjestelmästä. Adaptiivinen immuunipuolustus, jonka päähän kuuluvat B- ja T-solut sekä vasta-aineet, muovautuu kokemusten perusteella ja tarjoaa kohdennettua, pitkän aikavälin suojaa. Rokotteet vahvistavat adaptiivista vastustuskykyä antamalla keholle valmiuksia suojautua tulevia infektioita vastaan.

Vastustuskykyyn liittyy myös sujuva sanasto: vastustuskykyyn viittaavista ilmaisuista puhutaan illatiivissa - esimerkiksi vastustuskykyyn liittyvät tekijät, vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät. Tämä käytännön kieli on yleistä sekä tieteellisessä että arkipuheessa.

Tekijöitä, jotka vaikuttavat vastustuskykyyn, ovat geneettinen tausta, ikä, ravitsemus, uni, liikunta, stressi sekä tupakointi ja alkoholin käyttö. Terveelliset elämäntavat, rokotukset ja hoito pitkäaikaissairauksille voivat tukea immuunijärjestelmän toimintaa. Huolellinen hygienia ja asianmukainen lääketieteellinen hoito pienentävät also tartuntariskiä.