uudelleenverotus

Uudelleenverotus on verotuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa samaa taloudellista etuutta tai tulonlähdettä verotetaan uudelleen, vaikka sitä on jo aiemmin verotettu tai sen verotus on muuttunut. Tällöin verotukseen voidaan puuttua toisessa verovuodessa tai tilanteissa, joissa verovelvollisuuden peruste muuttuu esimerkiksi omistuksen, liiketoiminnan rakenteen tai asuinpaikan vuoksi. Uudelleenverotusta käytetään sekä kansallisessa verojärjestelmässä että kansainvälisessä kontekstissa: sen tavoitteena on estää veronkiertoa, huomioida verojen jakautuminen eri valtioiden välillä sekä varmistaa, että taloudellinen etuus päätyy oikealle verottajalle.

Yleisiä tilanteita ovat muun muassa poistovero tai vastaavaksi katsottava vero, kun verovelvollinen siirtyy toiseen valtioon ja realisoitumattomat voitot tulkitaan verotettaviksi siellä; yritysjärjestelyt, joissa omaisuus siirretään uudelle omistajalle tai uudelle yhtiölle ja syntyy uudelleen verotettavaa tuloa; sekä kansainvälisessä verotuksessa mekanismit, joiden avulla vältetään kaksinkertainen verotus, esimerkiksi verosääntöjen soveltamisen tai verosaatavan hyvityksen kautta.

Käytäntö ja sovellettavuus riippuvat kunkin maan lainsäädännöstä sekä mahdollisista kansainvälisistä verosopimuksista ja EU-säädöksistä. Uudelleenverotuksen aiheuttamista vaikutuksista keskustellaan usein verotuksen oikeudenmukaisuuden sekä vero- ja sijoituspolitiikan tasapainon yhteydessä.