neovaskularisaatiosta

Neovaskularisaatio tarkoittaa uusien verisuonten muodostumista. Se kattaa angiogeneesin, jossa verisuonisto lisääntyy olemassa olevista verisuonista, sekä vasculogeneesin, joka liittyy uusien verisuonten kehitykseen varhaisessa kehityksessä. Prosessi on monimutkainen ja sitä säätelee hypoksia sekä useita kasvutekijöitä, erityisesti VEGF.

Endoteelisolut aktivoituvat, migraatoivat ja muodostavat putkimaisen verkoston. Basal-laminaa hajottavat entsyymit, kuten MMP:t, mahdollistavat rakenteen muodostumisen. Lopulta neovaskulaarinen verisuoni voi maturoitua ja saada ympärilleen tukisoluja, kuten perisyyttejä ja sileälihassoluja, jolloin siitä tulee toimiva verisuonisto.

Fysiologisesti neovaskularisaatio on tärkeä osa kehitystä, haavojen paranemista ja normaalien kiertojärjestelmien toimintaa. Patologisesti se voi kuitenkin edistää sairauksia: kasvaimet tarvitsevat verenkierrosta kasvaakseen, ja silmässä diabeettinen retinopatia sekä ikärappeuma voivat johtaa näkökyvyn heikkenemiseen, kun verisuonikasvu on epätyypillistä ja vuotavaa.

Diagnoosi ja seurantamenetelmät riippuvat kontekstista; silmätieteen puolella ne voivat näkyä fluoresenssiangiografiassa ja optisessa koherenssitomografiassa (OCT). Hoitomuodot keskittyvät neovaskularisaation hillintään: anti-VEGF-lääkkeet, lasersäteily sekä fotodynaaminen terapia. Tutkimus suuntautuu myös uusien antiangiogeneettisten lähestymistapojen kehittämiseen sekä verisuoniverkon normalisointiin.