lähestymistapojen

Lähestymistapojen käsite kuvaa tapojen, kehyksien ja peruslinjojen kokonaisuutta, joiden mukaan ilmiöön lähestytään. Lähestymistavat toimivat ohjaavina periaatteina, joiden puitteissa tutkimuskysymys muotoillaan, dataa kerätään ja tuloksia tulkitaan. Ne auttavat määrittelemään, mitkä kysymykset ovat relevantteja, millaista todisteistoa etsitään ja miten epävarmuutta arvioidaan. Lähestymistapojen valinta heijastaa tutkimuksen kontekstia, tavoitetta sekä eettisiä ja käytännön vaatimuksia.

Tutkimuksessa yleisiä jakoja ovat määrällinen (kvantitatiivinen) lähestymistapa sekä laadullinen (kvalitatiivinen) lähestymistapa ja niiden sekametodinen vaihtoehto. Määrällinen lähestymistapa korostaa numeerista dataa ja tilastoja, laadullinen painottuu syihin ja kontekstiin sekä tulkintaan. Sekametodinen lähestymistapa yhdistää sekä numeerisen että ei-numeerisen aineiston. Lisäksi eri aloilla on omia erityisiä lähestymistapojaan, kuten pedagogiset, suunnittelulliset tai tulkinnalliset lähestymistavat.

Monimutkaisissa ilmiöissä voidaan käyttää useita lähestymistapoja samanaikaisesti, mikä tarjoaa sekä laajemman näkemyksen että syvällisemmän ymmärryksen. Lähestymistapojen valinta vaikuttaa tutkimuskysymyksiin, mittareihin, datankeruumenetelmiin ja tulosten esittämiseen. Hyvä käytäntö on tehdä valinnat läpinäkyvästi: perustelut, rajoitteet sekä mahdolliset ristiriidat datan ja johtopäätösten välillä tulisi tuoda selkeästi esiin.