endoteelisolujen

Endoteelisolut ovat verisuonten ja imusuonien sisäpinnoitteena toimivaa soluja muodostavaa kerrosta. Ne muodostavat ohuen, tiiviin endoteelikerroksen, joka rajaa veren ja ympäröivän kudoksen välisen rajapinnan sekä säätelee verisuonten toimintaa ja kudosten aineensiirtoa.

Endoteelin rakenteessa voidaan erottaa kolme päätyyppiä: jatkuva endoteeli, fenestroitu endoteeli ja epäjatkoinen (sinusoidaalinen) endoteeli. Jatkuva endoteeli esiintyy suurissa ja keskisuurissa verisuonissa; fenestroitu endoteeli löytyy kapillaariväliin kuuluvissa kudoksissa, kuten munuaisten glomeruluksissa ja ruoansulatuskanavassa; epäjatkoinen endoteeli sijaitsee pääasiassa maksassa, perna ja luuytimessä. Endoteelin pinnalla on glycocalyx-kalvo, joka vaikuttaa läpäisevyyteen sekä solujen välisiin signaaleihin.

Endoteelisolujen tärkeimmät tehtävät ovat: säätely läpäisevyyden kautta kudosten ja veren välistä aineensiirtoa; veren virtauksen paikallinen säätely vapauttamalla vasoaktiivisia aineita kuten typpioksidiaa (NO) ja prostacykliiniä sekä reagoimalla endoteliini-1:een; osallistuminen hemostaasiin ja tromboosin säätelyyn antikoagulanttisten ja prokoagulaation tekijöiden tasapainon kautta; leukosyyttien kiinnittyminen ja tunkeutuminen tulehduksen aikana; sekä angiogeneesi ja verisuonten uudelleenmuokkaus VEGF-signaalin ja proteaasien avulla. Endoteeli reagoi myös mekaanisiin ärsykkeisiin kuten verenvirtauksen aiheuttamaan shear stressiin.

Endoteelidysfunktio on keskeinen käsite monissa sairauksissa; siihen liittyy läpäisevyyden ja säätelyn muuttuminen sekä tulehduksen ja tromboosin lisääntyminen, mikä näkyy tyypillisesti valtimotautien, diabeteksen ja sepsin yhteydessä. Tutkimuksessa endoteelisolut tunnistetaan markkereilla kuten CD31/PECAM-1, VE-cadherin ja von Willebrandin tekijä (vWF), ja niitä voidaan tutkia kudoksissa sekä in vitro -malleissa.