Luonnonympäristön

Luonnonympäristöön viittaa kokonaisuudessaan luonnon muodostamaan ympäristöön: sen elin- ja elinympäristöihin sekä niiden abiottisiin (ei-elollisiin) ja biotisiin (elollisiin) tekijöihin. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi metsiä, vesistöjä, soita, rantoja, maaperää, ilmaa ja ilmastoa sekä niissä esiintyviä eliöyhteisöjä ja niiden vuorovaikutussuhteita. Luonnonympäristö eroaa ihmisen suunnittelemasta tai rakentamasta ympäristöstä sekä kulttuuri- ja maisemaelämyksiä sisältävistä tiloista, vaikka ne voivatkin olla häntä läsnä monin tavoin.

Luonnonympäristöllä on keskeinen merkitys ekosysteemipalvelujen kautta. Se tarjoaa ravinnon, puhdasta vettä, ilmaston- ja tulva-odoitusta tukevia prosesseja, hiiltä sitovia ja pölyttäjiä sekä monimuotoisuuden kantajia. Lisäksi luonnonympäristö tuottaa kulttuurisia arvoja sekä tarjoa virkistys-, esteettisiä ja henkisiä elämyksiä. Ihmistoiminta vaikuttaa luonnonympäristöön muun muassa maankäytön muutosten, saasteiden, ilmastonmuutoksen ja tuloksekkaan hyödyntämisen kautta, minkä vuoksi kestävä käyttö ja suojelu ovat keskeisiä.

Kestävyys ja suojelu ovat yleisiä tavoitteita monissa maissa. Konkreettisia toimenpiteitä ovat suojelualueiden perustaminen, Natura 2000 -verkoston tasoittamat velvoitteet, ympäristövaikutusten arviointi suurhankkeiden yhteydessä sekä luontokäytön sääntely ja ekosysteemien ennallistamishankkeet. Suomessa luonnonympäristöä seurataan ja hallinnoidaan osana laajempaa ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikkaa, jolla pyritään turvaamaan biodiversiteet, ilmastonmuutoksen sopeutumiskyky ja ihmisten hyvinvointi.