eliöyhteisöjä

Eliöyhteisöt ovat alueella elävien erilaisten lajien populaatioiden muodostamia kokonaisuuksia, joissa lajit ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristön kanssa. Yhteisöt syntyvät ja kehittyvät tietyllä maantieteellisellä alueella ja ajanjaksolla, ja niiden dynamiikka perustuu muun muassa saalistukseen, kilpailuun, mutualismiin sekä muuhun vuorovaikutukseen. Lisäksi energian ja aineiden kierto kulkee yhteisön sisällä tuottajilta kuluttajille ja hajottajille, mikä sitoo yhteisön osaksi laajempaa ekosysteemia.

Ominaisuudet ja rakenne. Eliöyhteisöjen koostumus vaihtelee alueittain ja ajankohdittain. Tärkeimpiä piirteitä ovat lajien määrä ja kirjo, yksilömäärien jakautuminen, sekä yhteisön rakenteellinen järjestys sekä toiminnallinen rakenne, kuten trophinen rakenne ja ravintoverkko. Yhteisöissä tapahtuu lajien sopeutuminen ja niukkaravintoaineiden jakaminen uusien ympäristöolosuhteiden mukaan. Alueellinen ja ajallinen vaihtelu sekä häiriöt voivat muuttaa yhteisön koostumusta, mikä ilmenee esimerkiksi sukupolvenvaihdoksina tai sekvensseinä uusien lajien tunkemisena.

Tutkimus ja merkitys. Yhteisöekologia tutkii, miten eliöyhteisöt muodostuvat, kehittyvät ja palautuvat häiriöistä, sekä miten ne vastaavat ympäristön muutoksiin. Tärkeitä käsitteitä ovat lajivalikoima, diversiteetti, avainlajit sekä ekosysteemipalvelut, joita yhteisöt tuottavat. Esimerkkejä eliöyhteisöistä ovat metsien, järvien, niittyjen ja koralliriuttojen yhteisöt, joiden tila heijastelee sekä paikallista että laajempaa ympäristön tilaa.