Luonnonympäristöllä

Luonnonympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jossa luonnon omat prosessit ja elolliset sekä abioottiset tekijät muodostavat toimivan ekosysteemin ilman pysyviä ihmistoiminnan rakenteellisia muokkauksia. Termi viittaa sekä paikalliseen luontokokonaisuuteen että laajempiin maisemallisiin ja ilmastollisiin olosuhteisiin, joissa kasvit, eläimet sekä mikro-organismit ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Luonnonympäristön keskeisiä osatekijöitä ovat biotit, kuten kasvi- ja eläinlajit, sekä abioottiset tekijät kuten ilma, vesi, maaperä, valo ja lämpötila. Nämä tekijät muodostavat ekosysteemejä, kuten metsät, vesistöt, suo- ja laidunalueet, joissa lajien vuorovaikutukset sekä kuluttajat, tuottajat ja hajottajat muodostavat monimutkaisen verkoston.

Luonnonympäristön antamat ekosysteemipalvelut ovat tärkeää ihmisille: ne tuottavat raaka-aineita ja ruokaa, varmistavat puhtaan veden ja ilman laadun, osallistuvat ilmaston sekä tulvien säätelyyn, tukevat pölyttämistä ja maaperän hedelmällisyyttä sekä tarjoavat kulttuurillisia ja virkistysarvoja.

Monet luonnonympäristöt kokevat painetta rakennemuutosten, metsätalouden ja maankäytön vuoksi. Kestävä käyttö, suojelualueet ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen toimet pyrkivät turvaamaan ekosysteemien toiminnan sekä ihmisten hyvinvointia.

Suomessa maantiede ja luonto ovat vahvasti keskeisiä: laajat metsäalueet, järvet ja soidensuojelu muodostavat luonnonympäristön arvon sekä tutkimuksen että opetuksen kannalta. Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet tukevat sekä perinteistä että nykyaikaista luontoliikuntaa ja ympäristökasvatusta.