Lajikoostumus

Lajikoostumus tarkoittaa tietyn elinympäristön lajien kokonaisuutta sekä näiden lajien suhteellista runsautta. Se kuvaa sekä lajien lukumäärän että sitä, miten yksilöt jakautuvat eri lajeille, ja on keskeinen osa biodiversiteetin ja yhteisöjen rakenteen tutkimusta.

Yleisiä mittareita ovat lajien määrä eli lajikirjo sekä tasaisuus. Monimutkaisempia diversiteettimittareita ovat Shannonin diversiteetti, Simpsonin diversiteetti sekä Pielou tasaisuus. Lajikoostumuksen kartoituksessa kerätään havaintoja kentällä esimerkiksi kasvillisuuden peittävyys, lajien esiintymisjaksot tai eläinten pyydykset; tulokset analysoidaan tilastollisesti ja voidaan tuottaa lajikoostumuksen hajonta- ja erojen karttoja.

Ympäristötekijät sekä ajallinen että tilallinen vaihtelu muovaavat lajikoostumusta. Tekijöitä ovat ilmasto, maaperä, kosteus, elinympäristön moninaisuus, häiriöt sekä lajien vuorovaikutukset kuten kilpailu ja peto-symbioosit. Lajikoostumus voi muuttua ajassa esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun, metsän kehitysvaiheiden tai ihmistoiminnan vaikutusten seurauksena. Lisäksi lajien runsauden suhteet voivat vaihdella paikoittain, mikä näkyy beta-diversiteetin muutoksena.

Käyttökohteita ovat luonnon monimuotoisuuden arviointi, suojelun suunnittelu, ympäristövaikutusten arviointi sekä seuranta ja hallinnon päätöksenteon tuki. Lajikoostumuksen tunteminen auttaa ymmärtämään ekosysteemien toimintaa, palautusprosessien onnistumista ja sopeutumista ympäristön muutoksiin.