lajikoostumusta

Lajikoostumus tarkoittaa tietyn alueen eliöyhteisön lajien esiintymien kokonaisuutta sekä näiden lajien suhteellista runsautta. Se kertoo, mitä lajeja alueella esiintyy ja miten lajit jakautuvat runsaudeltaan. Lajikoostumusta voidaan tarkastella sekä tilan että ajan näkökulmasta, mikä ilmentää yhteisön monimuotoisuuden vaihtelua.

Tavallisia kuvailumittareita ovat lajien rikkauksuus (species richness) ja lajien tasaisuus. Yhteisön monimuotoisuutta voidaan mittailla myös indeksien kuten Shannonin indeksin ja Simpsonin indeksin avulla. Lisäksi voidaan tarkastella beta-diversitya eli lajikoostumuksen eroja eri paikkojen välillä.

Tutkimuksessa käytetään kenttä- ja laboratoriomenetelmiä: systemaattinen näytteenotto, havaintokuvaukset, kuva- ja videoaineistot, herbariumi ja DNA-syklit (eDNA). Tuloksia voidaan analysoida tilastollisesti ja vertailukelpoisilla menetelmillä.

Koostumukseen vaikuttavat tekijät: habitatin monimuotoisuus, resurssien saatavuus, häiriöiden intensiteetti ja historia, ilmasto, maaperä, sekä jotkin biotiset vuorovaikutukset kuten kilpailu ja vuorovaikutukset.

Sovellukset: lajikoostumuksen tunteminen on keskeistä luonnonsuojelussa, maisemasuunnittelussa ja ekosysteemipalvelujen arvioinnissa. Se mahdollistaa ajan myötä tapahtuvan seurannan ja eri hoitomuotojen vaikutusten arvioinnin.

Haasteet: näytteenoton suunnittelu ja vertailtavuus, harvinaisten lajien havaitsemisen herkkyys sekä mittareiden tulkinta. Luotettavat päätökset edellyttävät standardoituja menetelmiä ja pitkäjänteistä dataa.