kartoituksessa

Kartoituksessa tarkoitetaan systemaattista tiedonhankintaa ja -järjestelyä, jolla määritellään ja kuvataan tietty alue, ilmiö tai kohde. Kartoituksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa kuvaa tilanteesta tai resurssien asemasta sekä auttaa suunnittelussa, päätöksenteossa ja seurannassa. Kartoitusta käytetään monilla aloilla, kuten luonnonvarojen ja ympäristön kartoituksessa, kaupungin- ja alueiden suunnittelussa, kulttuuriperinnön hankkeissa sekä yritysten ja julkisen sektorin toimintojen riskien ja mahdollisuuksien analysoinnissa. Kartoituksessa voidaan yhdistää kuvaileva ja määrällinen lähestymistapa sekä erilaisia data- ja analyseettisia menetelmiä, kuten kenttä- ja välinehankintoja, haastatteluja, dokumenttianalyysiä sekä GIS-teknologiaa.

Prosessi jakautuu tyypillisesti suunnitteluun, tiedonhankintaan, tallennukseen ja hallintaan sekä analyysiin ja raportointiin. Ennen tiedonkeruuta määritellään kartoituksen kohde, tavoite, rajat sekä laadunvarmistuksen kriteerit. Tiedonhankinnassa voidaan käyttää sekä primääridataa (haastattelut, mittaukset) että sekundääridataa (aikaisemmat raportit). Kerätty tieto tallennetaan järjestelmällisesti ja liitetään säilytettävään metadataan sekä mahdollisesti GIS-tietokantaan. Analyysissä vedetään johtopäätöksiä ja laaditaan suosituksia sekä päätöksenteon tukemista materiaalia. Kartoituksen tuloksia päivitetään säännöllisesti, erityisesti kun olosuhteet muuttuvat.

Eettisyys, tietosuoja ja laadunvarmistus ovat olennaisia. Kun kartoituksessa käsitellään herkkää tietoa tai kosketaan sidosryhmiä, on noudatettava asianmukaisia säädöksiä ja läpinäkyvyyttä.