Kustannusarvioinnin

Kustannusarvioinnin tarkoituksena on arvioida ja ennakoida hankkeen tai toimenpiteen toteuttamisen kokonaiskustannukset. Se muodostaa keskeisen osan päätöksentekoa, suunnittelua, budjetointia ja hankintaprosesseja. Kustannusarviointi kattaa sekä suorien kustannusten että epäsuorien kulujen lisäksi varaukset riskeille sekä hintojen muutokset elinkaarella, kuten inflaation vaikutukset.

Menetelmät jakautuvat yleiskäyttöisiin ja määrällisiin sekä käytettyjen lähtökohtien mukaan. Yleisimpiä ovat ylhäältä alas -menetelmä (top-down) sekä alhaalta ylöspäin -menetelmä (bottom-up), sekä parametristen ja analogisten kustannuslaskentojen menetelmät. Käytettyjen lähtötietojen muodostajina ovat historialliset kustannukset, markkinahinnat ja määritellyt määrät sekä markkinatilanteet. Riskit voidaan käsitellä herkkyysanalyysillä tai Monte Carlo -simulaatiolla. Hyvin dokumentoidut oletukset ja lähteet parantavat läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta.

Prosessi alkaa tavoitteiden ja laajuuden määrittämisellä sekä työnjaon rakenteen laatimisella (WBS). Tämän jälkeen kerätään määrät ja niihin liittyvät yksikkökustannukset, ja suoritetaan kustannusarviolaskelmat. Lopuksi lisätään varaukset sekä inflaatio- ja riskivaraukset, ja laaditaan kustannusarviokertomus, jossa esitetään oletukset, laskentamenetelmät sekä epävarmuudet.

Kustannusarvioinnin tulokset tukevat budjetointia, hankintapäätöksiä, rahoitusta sekä elinkaarikustannusanalyysiä. Ne auttavat vertailemaan vaihtoehtojen taloudellista kannattavuutta sekä hallitsemaan taloudellisia riskejä.

Arviointien epävarmuus johtuu tiedon puutteesta sekä muuttuvista olosuhteista, minkä vuoksi kustannusarviot esitetään usein epävarmuusjakaumana ja herkkyysanalyysin avulla. On tärkeää dokumentoida oletukset sekä käytetyt menetelmät ja lähteet, ja ilmoittaa mahdolliset rajoitteet.